Aikuilla, eli aikuisopiskelijoilla oli lähiviikko, ja meidän tuntien aikaan heillä oli opetusharjoituksia, elikkä päästiin siis heidän opetukseen. Heppoja jaettaessa mulla ei oikeen ollu mitään sitä vastaan, että menisin Petellä, joten lähdin ihan hyvillä mielin tunnille. Ratsasteltiin opetuksesta 30min toisen opiskelijan "tunnilla" ja toiset 30min eri opiskelijan "tunnilla". Kummallakin oli siis eri aihe opetukselle.
sh-t. Erä-Nella |
Alkutunnista harjoiteltiin siirtymisiä. Tehtävinä oli mm. hevosen pysäyttäminen istunnalla ja tämän jälkeen käynti-ravi siirtymiset. Pete toimi oikeastaan ihan hyvin ja hällä onkin helpompi ratsastaa kun hallitsee istunnalla vaikuttamisen. Toisaalta välillä oli pätkiä, kun pienenpienestäkin pohkeesta polle lähti vähän liian lujaa ja kerran onnistuttiin nostamaan vahingossa ihan laukkakin!
sh-t. Rillan Suvi |
Puolentunnin jälkeen tosiaan vaihdettiin sekä opettajaa että aihetta. Nyt aiheena oli väistöt. Lähdin tällekin puolituntiselle ihan hyvillä mielin, tosin vähän kauhuissani siitä, miten putte oikein väistää. Alkuun meidän meno oli kuitenkin aivan mielettömän säälittävää! Kun en saanut hevosta kunnolla ulko-ohjalle, niin olihan niitä väistöjä vaikea tehdä ulko-ohjalla pidättäen. Mentiinkin aluksi vähän sinne päin ja loppua kohden parannettiin kokoajan. Ei kyllä tehty missään vaiheessa tehtävää täysin ohjeistuksen mukaisesti, mutta jo se, että saatiin tosi hyviä pätkiä väistöissä sai hymyn huulille siitä, että onnistuin vaikeallakin hevosella väistämään vaikka töitä saikin tehdä.
Oon pikkuhiljaa taas saanut päähäni mahtumaan sen ajatuksen miltä ratsastaminen on. Ennen olin hyvinkin istuntapainotteinen ratsastaja ja monesti ohjat valahti liiankin pitkiksi vaikka laukkailtiin. Itsenäisen köpöttelyn vuoksi tuli ne vatsalihakset vähän unohdettua ja meno on valahtanut vähän liikaa siihen, että vaan "matkustelen" kyydissä tekemättä oikeasti kunnolla töitä. Nyt parilla viimeisellä kerralla on aiheet olleet sellaisia, että on joutunut oikeasti tekemään töitä ja voi vitsit odotan jälleen seuraavaa ratsastuskertaa! Kaikki tuntuu niin paljon helpommalta kun muistaa tehdä töitä ja lähtee ratsastelemaan positiivisella mielellä.
sh-t. Linda Lågland |
Määhän oon tottunut tosiaan ratsastusurani aikana oikeastaan vaan suokkeihin ja poneihin, jonkunverran ehkä myöskin arabeihin. Siksi Peten selässä olikin tosi turvallinen ja kodikas olo vaikka pari kertaa heppa lähtikin vähän lapasesta vaikka hallinnassa se oli takas sekunnin jälkeen. En lähtenyt panikoimaan ja häsläämään turhia siellä selässä, vaan pää pysyi kylmänä ja tein esimerkiksi voltin ja istuin hevosen joko käyntiin tai raviin takaisin. Tää on suuri kehitys taas, kun oon alkanut olemaan tosi arka välillä ratsastaessa. Jospa tää tästä alkais taas luonnistuun kun alkaa tulemaan enemmän rutiinia :)
Mutta ensikertaan, ja yritän tosiaan saada teille edes joskus jotain materiaalia siitä itse ratsastuksestakin tänne!